Pajusin kartano
Pajusin kartano on rakennettu 1600-luvulla. Pitkä klassistinen kivinen päärakennus pystytettiin kartanoon luultavasti 1800-luvun alussa. Rakennus oli yksikerroksinen, mutta sen keskiosaa kuvasi kolmen ikkunan levyinen kerrosrakenne. Kaksikerroksista osaa koristi segmenttikaarisella ikkunalla varustettu kolmiokatto. Päärakennuksen lisänä oli useita sivurakennuksia ja suuri puisto. Hyvä tietää: Kartanon päärakennuksesta on nykyaikaan säilynyt keskiosa ja oikea siipi, jossa sijaitsee Pajusin Kansantalo.
Lustiveren kartano
Kartanosta on ensimmäisiä tietoja vuodelta 1552. Uusgoottilaisesta tyylistä vaikutteita saanut päärakennus rakennettiin tarttolaisen arkkitehdin ja muinaisjäännösten tutkijan R. von Guleken piirustusten mukaisesti. Se on yksi Keski-Viron huomattavimmista kartanorakennuksista. Tällä hetkellä kartanossa toimii vanhainkoti. * Kartanoon voi tutustua vain ulkoa.
Adaveren kartano
Adaveren kartano on mainittu ensimmäistä kertaa 1600-luvun loppupuoliskolla. 1700-1800-luvulla Adavere kuului Põltsamaan linnalle, joka Keski-Viron tärkeänä keskuksena hallinnoi ympäröiviä maita ja kyliä. Massiivinen kalkkikivinen päärakennus rakennettiin 1892-1893. Kartanoalueeseen kuluvat myös 1800-luvun lopulla rakennetut sivurakennukset - työläisten talo ja aitta-kuivuri. Kartanonpuisto (1740-luvulta) oli aikoinaan yksi Viron edustavimmista, mutta siitä loistosta ei ole paljoakaan jäljellä. Hyvä tietää: * Nykyään rakennuksessa sijaitsee Adaveren peruskoulu. Talvisin voi luistella koulun stadionin luisteluradalla. * Kartanoon voi tutustua vain ulkoa.
Puurmanin kartano
Mahtipontinen renessanssityyliä edustava kartanokokonaisuus ja sen valkoinen päärakennus rakennettiin G. J. Mannteuffelin aikaan vuonna 1860. Julius Kuperjanov muodosti vuonna 1918 Puurmanin linnassa sissipataljoonan. Tällä hetkellä linnassa toimii Puurmanin koulu. Puurmanin linnaan ja sen historiaan voi tutustua kesäisin järjestettävällä Unohdetut kartanot ‑kierroksella. Voidaan tilata myös kierros herraskartanossa, kartanon puistossa ja koko Jõgevamaalla. Kartanossa liikumme eri kerroksissa, joissa näemme niin kreivittären budoaarin, torniin kulkevan salaoven sekä myös kreivin toimiston ja rahakirstun. Erikoistilauksesta yökierrokset ja ruokailu.
Põltsamaan linna
Kivilinnoitus rakennettiin Põltsamaa-joen rannalle jo vuonna 1272. Myöhemmin (1570–1578) linnoitus oli Liivinmaan kuninkaan Magnuksen residenssinä. Woldemar Johann von Lauw kunnosti toistuvasti ryöstetyn linnoituksen 1700-luvulla upeaksi rokokoopalatsiksi. Linna ja kirkko paloivat vuonna 1941, ja vain kirkko kunnostettiin vuonna 1952. Linna odotti aikaansa ja seisoi raunioina. Kompleksi on avoinna jälleen kesästä 2023 alkaen. Linnan torni, konventti- ja porttirakennus ovat avoinna vierailijoille, joista löytyy upea linnan historiaa esittelevä näyttely. Linnan tornin näköalatasanteelta avautuu lipun ostaneille näköala yli kaupungin. Linnan pihalla toimivat käsityöpajat ja ravintola.
Kuremaan linna ja puisto
Klassismia edustavan Kuremaan kartanorakennuksen rakensi vuosina 1837–1843 von Oettengenin perhe. Kartanorakennuksen suunnitteli tarttolainen arkkitehti E. J. T. Strauss. Linnassa on myös museohuone, jossa esitellään alueen ja Kuremaan maatalouskoulun historiaa. Linnan tiloja käytetään tällä hetkellä konferenssien järjestämiseen. Lajirikas puisto laskeutuu Kuremaan järven suuntaan ja kiehtoo lomailijoita hyvin hoidettuine uimarantoineen ja virkistysmahdollisuuksineen.
Võisikun kartano
Ensimaininta Võisikun kartanosta on vuodelta 1558. 1700-1800-luvulla yksi suurimpia Liivinmaan kartanon tiloja Põltsamaan läheltä Võrtsjärveen. Rakennuksia, joista muutamia on yhä nähtävillä, oli keskuksessa 52, apukartanoissa ja peilitehtaassa vielä 67. Võisikun kartanonherrasta Timotheus Eberhard von Bockista, joka laati keisari Aleksanteri I:lle Venäjän ensimmäisen perustuslakihankkeen ja lähetettiin sen vuoksi 9 vuodeksi Schlüsselburgin linnoitukseen, kertoo Jaan Krossin romaani ”Keisarin hullu”. Hyvä tietää: Nykyisin päärakennuksessa sijaitsee Võisikun palvelutalo ja rakennukseen voi tutustua vain ulkopuolelta.
